Yllättävät yhtäläisyydet viljelijöiden arjessa
Mikä yhdistää varsinaissuomalaista vihannestilallista ja tansanialaista pienviljelijää? Yllättävän moni asia.
Molemmat työskentelevät paljon, seuraavat säätä tarkemmin kuin uutisia ja tietävät täsmälleen, miten paljon (tai vähän) aikaa on käytettävissä ylimääräisiin toimiin. Mutta yksi asia yhdistää heitä ylitse muiden: GLOBAL G.A.P. -sertifikaatti ja siihen liittyvä dokumentointityö.
Kuva: Riikka Nieminen
GLOBAL G.A.P. – todiste vastuullisesta viljelystä
GLOBAL G.A.P. (Good Agricultural Practices) on kansainvälinen standardi, joka asettaa vaatimuksia hyville maatalouskäytännöille. Sertifikaatti toimii todisteena siitä, että tila noudattaa turvallisia, vastuullisia ja jäljitettäviä viljelymenetelmiä. Mutta pelkkä käytäntö ei riitä – kaikki pitää pystyä todistamaan myös paperilla, tai nykyisin usein digitaalisesti.
Kokemuksia Varsinais-Suomesta Tansaniaan
Olen toiminut neljän vuoden ajan GLOBAL G.A.P. -ryhmäsertifikaatin sisäisenä auditoijana Varsinais-Suomessa. Tänä aikana olen auditoinut yli 100 vihannestilaa ja nähnyt käytännössä, miten erilaisilla tavoilla viljelijät selviävät sertifikaatin asettamista vaatimuksista. Vuoden 2025 alussa sain mahdollisuuden osallistua Food and Forest Development Finlandin SENSOR-hankkeeseen hankekummina, ja sen myötä suuntasin syyskuun alussa ensimmäistä kertaa Afrikkaan – Tansaniaan.
Haasteet ja mahdollisuudet Tansaniassa
Tansania oli minulle uusi ja silmiä avaava kokemus. Sää, kasvuolosuhteet ja infrastruktuuri poikkeavat merkittävästi suomalaisista oloista, mutta silti viljelijöiden arjessa näkyy tuttuja haasteita: aika ja resurssit eivät tahdo riittää kaikkeen. Sertifiointi kiinnostaa ja sitä pidetään tärkeänä – erityisesti vientimarkkinoille pääsyn kannalta – mutta käytännön toteutus on monesti kompastuskivi.
Dokumentoinnin merkitys ja hyödyt
Meidän tehtävämme hankkeessa on tukea paikallisia viljelyneuvojia kouluttamalla ja auttamalla dokumenttien luomisessa. Hankkeen aikana korostuvat vertaisoppiminen ja kokemusten vaihto. Tämä on kuitenkin vain osa ratkaisua. Jos tiloilla ei ole resursseja kirjata edes perustietoja – edes paperilla – jää koulutuksen hyöty ohueksi. Dokumentointi ei voi olla irrallinen velvollisuus, vaan sen pitää palvella myös viljelijän omaa arkea.
Sekä Suomessa että Tansaniassa viljelijän motivaatio sertifiointiin syntyy silloin, kun hän kokee saavansa siitä konkreettista hyötyä. Hyvä dokumentointi voi olla työkalu, joka auttaa hallitsemaan taloutta: satotasot, työtunnit, materiaalien käyttö ja kannattavuus tulevat näkyväksi. Tällöin dokumentointi ei ole vain sertifikaatin vaatimus, vaan myös osa tilan johtamista.
Keskustelu on tärkea osa kehittämistyötä. Kuva: Riikka Nieminen
GRASP – sosiaalinen vastuu osana sertifiointia
Lisäosana GLOBAL G.A.P:ssä on GRASP (Global Risk Assessment of Social Practices), joka keskittyy työntekijöiden hyvinvointiin, työturvallisuuteen, palkkaukseen ja työehtoihin. Tämä osa-alue nousee Tansaniassa aivan erityiseen arvoon, sillä sosiaaliset oikeudet ja työntekijöiden asema ovat globaalissa ruokaketjussa yhä tärkeämpiä kriteerejä.
Suomi luokitellaan työhyvinvoinnin riskinarviossa matalan riskin maaksi, mutta GRASP-arvioinnin hyödyntäminen on perusteltua myös kotimaisessa alkutuotannossa, jossa maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden osuus on merkittävä.
Sertifiointi käytännönläheisesti
Sertifiointia ei tule viedä tiloille ylhäältäpäin, vaan se pitää tehdä viljelijän arki ja resurssit ymmärtäen. Dokumentoinnissa pitää olla mukana maalaisjärki: miten tehdään juuri tälle tilalle sopiva tapa toimia, joka täyttää vaatimukset mutta ei kuormita tarpeettomasti? Miten voimme kääntää standardit käytännön toimiksi, joista on hyötyä myös ilman auditointia?
Oli tila sitten Laitilassa tai Arushan maaseudulla, viljelijä on ennen kaikkea käytännön ihminen. Ja juuri siksi motivointi ei tapahdu paperilla – vaan aidolla ymmärryksellä, yhteistyöllä ja sillä, että dokumentoinnista tehdään osa tilan arkea, eikä kuormittavaa lisää.tehdään osa tilan arkea, eikä kuormittavaa lisää.
Vivian on hankekummi FFD:n “SENSOR”-hankkeessa, ja on toiminut neljä vuotta GLOBAL G.A.P.-ryhmäsertifikaatin sisäisenä auditoijana Varsinais-Suomessa. Kuva: Riikka Nieminen
Hanke on saanut rahoitusta 2023-2026 Suomen ulkoministeriöstä.
