Vuoden odottelu palkitaan
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Tansaniassa vuosi sitten joulukuussa 2023. Ihastuin maahan saman tien. Luonto on sanoin kuvaamattoman kaunista, taivas on korkea ja ihmiset valtavan ystävällisiä. Vaikka olosuhteet olivat mahdollisimman kaukana omista kotioloista Suomessa, koin oloni nopeasti hyvin kotoisaksi paikallisten yhteistyökumppanien pitäessä hyvää huolta matkalaisista. Ensimmäisen matkan kynnyksellä olin vähän jännittänyt, että mahtaakohan tämä koko elämänsä Afrikasta haaveillut nainen pettyä kokemaansa ja kaivata heti kotiin. Ei pettynyt. Koin heti ensimmäisellä matkalla, että Tansanian maaseudulla minä viihdyn. Kotiinpaluusta lähtien odotin sitä hetkeä, kun taas saisin jalkani Afrikan maaperälle laskea. Joulukuussa 2024 se tapahtui.
Tätä näkymää olin kaivannut vuoden verran. Puoliavointa maisemaa silmänkantamattomiin. Kuva: Eija Hagelberg.
Mikä on homman nimi?
Mikä minut on Tansaniaan vienyt, jopa kahdesti? Se onnellinen tapahtuma, että pääsin FFD:n vapaaehtoiseksi kummiksi ulkoministeriön rahoittamaan projektiin “From reactive to proactive adaptation: Expanding provision of climate profeed services by local farmer organisations”. Toimin hankkeessa työaikani ulkopuolella vapaaehtoisena maaperäasiantuntijana. Paikallisten toimijoiden ja FFD:n voimin edistämme kestävää maaperän hoitoa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista pienviljelijöiden keskuudessa Lounais-Tansanian maaseudulla, Njomben alueella.
Hanke etenee hyvin. Paikallinen maatalouden kehittämisorganisaatio NADO (Njombe Agricultural Development Organisation) neuvoo ja auttaa viljelijöiden muodostamia pienryhmiä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. NADOn tiimi on tullut jo tutuksi minulle, ja on mukava tehdä töitä heidän kanssaan. Puhumme englantia keskenämme, ja NADOn Ernest ja Faraja myös toimivat tulkkeina, kun keskustelen viljelijöiden kanssa. NADOn tiimi on täynnä nuorta energiaa. Kaikki ovat sitkeitä ja ahkeria maatalouden asiantuntijoita.
Matkaryhmäselfie hauskan porukan kanssa vuoristosta laskeuduttaessa. Kuvassa vasemmalla autonkuljettaja Peter, minä ja NADOn Faraja, Ernest ja Amassa. Kuva: Eija Hagelberg.
Igwachanyan kylä
Suomesta matkani kulki Amsterdamin kautta Dar es Salaamiin, josta lensin Iringan kaupungin kentälle Lounais-Tansaniaan. Pakko tunnustaa, että lento pienkoneella itäafrikkalaisen maaseudun yllä on ollut ehkä yksi elämänmittaisia haaveitani. NADOn toimisto sijaitsee maaseudulla Igwachanyan kylässä, jossa myös majoituin matkani ajan. Ajomatka Iringasta perille kesti useita tunteja, mutta luottokuskin kyydissä matka taittui takuuvarmasti. Tällä toisella matkallani reissasin yksin, FFD:n Jenny Öhman ei ollut matkakaverina, kuten vuosi sitten ensimmäisellä matkallani. Hyvin sujui reissu yksinkin, kun tiesi minne oli menossa ja tutut ystävät odottivat kohteessa.
En osaa arvioida, paljonko Igwachanyassa on asukkaita. Joskus kuulin, että ehkä noin 6000, mutta en tiedä, missä kylän rajat menevät. Igwachanya on pieni kylä, mutta ihmiset ovat aktiivisia ja elämä tapahtuu ulkona. Ihmisiä on paljon kaikkialla, mutta maalla on mukavaa ja turvallista, ja kylästä löytyvät kaikki tarpeelliset palvelut. Rakenteilla oleva tie tarkoittaa nopeaa yhteyttä läheiseen Njomben kaupunkiin, vaikka minä maalaisihmisenä kyllä viihdynkin enemmän Igwachanyan idyllissä kuin kaupungissa. Paikallisille nopea tieyhteys on tietysti arvokas kehitystekijä.
Sadetta, ihanaa!
Tämä toinenkin matkani toteutui marras-joulukuun vaihteessa, juuri sadekauden alussa. Siksi mukaan oli pakattava taas sadevaatetusta ja lämmintä vaatetta. Sadekauden alku on kiireistä aikaa paikallisväestölle. Peltojen muokkaus ja istutustyöt vievät aikaa miltei jokaiselta alueen asukkaalta.
Suurin osa ihmisistä on pienviljelijöitä, mutta myös virkatöissä ja muissa ammateissa työskentelevät henkilöt osallistuvat viljelytöihin, sillä esimerkiksi lasten kouluihin pitää vanhempien toimittaa maissia ja auringonkukkaöljyä kouluruokailuja varten. Miltei jokaisella alueen asukkaalla on pieni maatila tai vähintään viljelypalsta. Sadekauden alku merkitsee kovia työviikkoja, mutta myös tulevaisuuden turvaamista. Sade on hyvä asia etenkin siellä, missä kuivuus on ongelma. Kuivuutta pohtiessa olen alkanut entistä enemmän arvostaa sadetta myös täällä Suomessa.
Matkan teema: ajettiin sateessa melkoisen huonokuntoisilla teillä ja vielä vuoristossa. Kuva: Eija Hagelberg.
Välillä oli ruuhkaa kylätiellä. Kuva: Eija Hagelberg.
Agraariyhteisö voimissaan
Se mihin olen ehkä kaikkein eniten kiinnittänyt huomiota matkustaessani Tansanian maaseudulla, on yleinen aktiivisuus ja vaikutelma vahvasta agraariyhteisöstä. Ihmiset tekevät yhdessä asioita, juttelevat, nikkaroivat, naputtavat, istuttavat, kuokkivat, syövät, leikkivät, laulavat, kulkevat… Tulee mieliteko päästä matkustamaan ajassa taaksepäin suomalaiselle maaseudulle jonnekin vuosikymmenten taakse. Jotenkin samanlaiseksi yhteisölliseksi kuvittelen sen mielessäni. Maaseudun tyhjeneminen on Suomessa suuri haaste, Tansaniassa riittää väkeä vielä syrjäseuduillekin. Silti nuori polvi sielläkin haaveilee kaupunkielämästä. Se varmaan vaikuttaa loisteliaalta yksinkertaiseen maalaiselämään verrattuna, mutta missä ja milloin ihminen sitten onkaan onnellisimmillaan, siihen on kyllä vaikea vastata.
Kysymys ei ole kuitenkaan mistään maaseuturomantiikasta. Elämä on kovaa, kun on itse kasvatettava oma ravintonsa ilmastonmuutoksen huohottaessa koko ajan niskaan. Satoa pitää tuottaa, kyse ei ole harrastuksesta eikä sivuelinkeinosta, eikä viljelijöitä helpottavia tukiakaan ole saatavilla. Omalle sadolle ei juurikaan ole vaihtoehtoja, ja viljelijöiden mukaan ilmastonmuutos on jo nyt hankaloittanut työtä.
Kuokkia näkyy miltei jokaisella olalla sadekauden alussa joulukuun alkupäivinä. Kuva: Eija Hagelberg.
NADOn Ernestille tuli lantakuorma omille viljelyksille meidän työpajamme aikana. Lanta on tärkeä ravinteiden lähde ja maanparannusaine Tansaniassakin. Kuva: Eija Hagelberg.
Korkealla vuoristossa, pilvien keskellä sijaitsevat kylät eivät niinkään kärsi kuivuudesta paikallisviljelijöiden mukaan. Sen sijaan pitkät välimatkat ja teiden huono kunto etenkin sadekaudella rajoittavat toivottua kehitystä. Kuva: Eija Hagelberg.
Vertaistukea ja teitä poikki
Ehdottomasti parasta näillä kahdella matkallani ovat olleet lukuisat vierailut viljelijöiden luokse. NADOn avulla maaseudun viljelijät ovat perustaneet pienryhmiä, ja vertaistuen avulla ovat edistyneet kestävän maatalouden toimissaan. Haastattelemani viljelijät kertoivat yksi toisensa jälkeen, että pienryhmät ovat tarjonneet heille monia hyötyjä. He ovat esimerkiksi hakeneet lainarahoitusta yhdessä, jakaneet kokemuksia ja saaneet äänensä paremmin kuuluville. Etenkin syrjäseuduilla vertaistuki on verraton apu. Viljelijän työ on helposti yksinäistä puurtamista, mutta ryhmätoiminnan myötä siitä on tullut entistä yhteisöllisempää.
Pienryhmät antavat tärkeää vertaistukea viljelijöille yhtä lailla Tansaniassa kuin Suomessakin. Kuva: Eija Hagelberg.
Tällä matkalla en voinut välttyä miettimästä syrjäseutujen viljelijöiden haasteita. Sadekausi tarkoittaa vettä viljelykasveille, mutta se tarkoittaa myös vettä maanteillä. Jo entuudestaan heikkokuntoiset hiekkatiet muuttuvat kovien sateiden aikaan mutavelliksi, ja erityisiä ajotaitoja tarvitaan. Aina sekään ei riitä. Yhdessä kylässä viljelijät osoittivat minulle vastapäisellä vuorenrinteellä seisovaa kuorma-autoa, jossa heidän perunasatonsa on nahistunut jo viikon verran. Sateiden hajottamat tiet ovat pysäyttäneet kuorma-auton matkanteon.
FFD:n aiempien projektien opeilla on rakennettu siemenperunavarasto Angazan pienryhmälle, perunat ovat hyvin säilyneet varastossa. Varastoilla on merkittävä tehtävä huoltovarmuudelle etenkin syrjäkylissä. Kuva: Eija Hagelberg.
Se varsinainen asia
Blogiteksti on jo melkein lopussa, ja nyt vasta pääsen maaperäasioihin. Tällä matkalla pääteemana oli peltomaan happamuus. Luontaisesti maaperän pH-luku on Njomben alueella tosi alhainen, jopa lähellä neljää. Toin tullessani Suomessa tilaamani puutarhakäyttöön tarkoitetun ph-mittarin, jonka avulla pystyimme kentällä tekemään suuntaa antavia pH-mittauksia. Tyypillistä oli, että mittari näytti lukemia 5-5,5.
Paljon parempi olisi, jos se olisi vaikka 6,5.
Valitettavan usein pH-mittarin lukema oli lähellä viittä, mikä tarkoittaa että maaperä on hyvin hapanta. Tällaisessa maassa kasvit eivät pysty hyödyntämään ravinteita täysipainoisesti. Kuva: Eija Hagelberg.
NADO on jo tehnyt oman toimistonsa viereen koekentän, jossa erilaisien maanparannusaineiden vaikutuksia satoon ja pH:n nostoon testataan. Tässä tutustutaan koekenttään maaperätyöpajan yhteydessä. Kuva: Eija Hagelberg.
Vierailuni aikana järjestimme maaperätyöpajan, jossa puimme maaperän happamuutta. Työpajaan osallistui lähes 40 maatalouden asiantuntijaa. Koska pH:ta nostavaa maatalouskalkkia ei kohtuuhintaan ole saatavilla, on mietittävä muita keinoja. Kotitaloudet tuottavat maaseudulla päivittäin tuhkaa tulisijoista. Tuhkalla ja kananmunan kuorilla on pH:ta nostavia vaikutuksia. NADOlla on käytössä biohiiletin, ja biohiili myös voi nostaa pH:ta. Kehotimme työpajan osallistujia testaamaan näitä maanparannusaineita käytännössä. Totesin kylläkin, että aika monta kananmunaa saa syödä, että hehtaarin pellolle saadaan munankuorista kalkitus. Munia kuitenkin syödään paljon, ja aloittaa voi esimerkiksi vihannesviljelystä. Koeruutujen tekeminen voi myös olla hyödyllinen aloitustapa.
NADOn asiantuntijoiden kanssa kävimme vierailuni päätteeksi vielä keskustelun maaperän hoitoon liittyvistä haasteista. Mielenkiintoista, että Suomessakin haasteeksi osoittautuneet vuokrapellot nostettiin esiin keskustelussa maan kasvukunnosta. Yksi haaste on myös se, että tansanialaisille pienviljelijöille lannoituksen merkitys ei ole täysin avautunut. Lannoite tarkoittaa ”lannoitetta”, ja kasvien ravinnetarpeet ovat vieras aihe. Sovimme, että puhutaan ravinteista vuoden 2025 maaperätyöpajassa, sitten kun tulen seuraavalla kerralla.
Pienryhmävierailujemme yhteydessä tarkastelimme maaperää, keskustelimme maaperästä ja vielä haistelimme ja hypistelimme sitä. Viestini viljelijöille olikin: opi tuntemaan peltojesi maaperä, se on tärkein yhteistyökumppanisi! Kuva: Eija Hagelberg.
Ajatukseni nyt toisen matkan jälkeen
Nyt kolme kuukautta matkan jälkeen odotankin jo taas seuraavaa matkaa Njomben alueelle. Minusta tuntuu, että tämä vapaaehtoistyö on ihan parhaita asioita elämässäni. Tuntuu hienolta, kun omalla osaamisellani voin auttaa paikallisia pienviljelijöitä. Erityisen tärkeää on kuitenkin tukea heitä, jotka tukevat ja neuvovat viljelijöitä. Siksi pidän suuressa arvossa sitä, että NADO on kanssani lähtenyt järjestämään maaperätyöpajoja asiantuntijoille.
NADO Soil Workshop number 2 on juuri käynnistymässä, sattumalta vielä Maailman Maaperäpäivänä, 5.12.2024. Kuva: Eija Hagelberg.
Toinen matka toden sanoi ja olen entistä vakuuttuneempi, että Tansania on upea maa, jossa minä haluan jakaa työelämässä kertynyttä osaamistani. Loppuun vielä kiitoksen sanat FFD:lle tästä mahdollisuudesta sekä NADOn Ernestille ja Farajalle tulkkauksesta, koko NADOn henkilöstölle ja lehmänhermoiselle autonkuljettajalle Peterille. Veikkaan, että moni suomalainen Vatanen jäisi niillä teillä hänelle kyllä kakkoseksi!
Teksti ja kuvat: Eija Hagelberg 12.3.2025
Rapatessa roiskuu mutta eteenpäin mennään!
Eija on asiantuntijakummi FFD:n “From Reactive to Proactive Adaptation”-hankkeessa Carbon Action-kummiorganisaation edustaja.
Hanke on saanut rahoitusta 2023-2026 Suomen ulkoministeriöstä.
